Art. 02: Walking by sight

by Aitziber Urtasun, Fundación Museo Jorge Oteiza

(…) The architectural promenade has a very important sense, is virtual rather than real: you have to use spatial imagination as one moves through the building (…) Le Corbusier

The interior of the building consists of several rooms that are interrelated through doors and windows. If the gaps of the doors and windows are not closed, but open, we can “walk with our eyes” by observing from a fixed point what is located across the openings.

According to Le Corbusier “Architecture is judged by eyes that see, by the head that turns and the legs that walk. Architecture is not a synchronic phenomenon but a successive one, made up of pictures adding themselves one to another, following eachother in time and space, like music. “

This exercise aims to observe more closely the relationship between the parties that exist in the internal structure of a building in a different way, using our eyes.

By eliminating the physical movement and looking at architecture just staring, our thinking strives to understand the internal relationship between the parties, and we discover that a building is very similar to a human body. Everything is connected and every room, even with different uses, is part of the same structure.

The exercise consists of two parts:

1.The building of a structure following the steps of Le Corbusier’s architectural promenade, linking spaces through the eyes, by using different colored cardboards that will help us to perceive the different planes.

2. The creation of a small character that will serve as a starting point for understanding the history and tour the spaces.

(continue in the article)

(see part II below)

_____________________________________________________________________________________________________________

Caminando con la vista

(…) el paseo arquitectónico tiene un sentido muy importante, es virtual más que real: hay que usar la imaginación espacial a medida que uno se mueve por el edificio (…) Le corbusier

El interior de los edificios está compuesto por distintas habitaciones que se relacionan entre sí a través de puertas y ventanas. Si los huecos de esas puertas y ventanas no se cierran sino que se dejan abiertos podemos “caminar con nuestros propios ojos” a través de ellos observando desde un punto fijo lo que se ve al otro lado de los huecos.

Según Le Corbusier “ La arquitectura es juzgada por los ojos que la ven, por la cabeza que la rodea, por las piernas que la caminan. La arquitectura no es un fenómeno sincrónico sino sucesivo, hecho de espectáculo, uniéndose los unos a los otros y siguiendo se en tiempo y el espacio, como en la música.”

El presente ejercicio tiene como objetivo observar con mayor atención la relación entre las partes que existen en la estructura interna de un edificio de una manera diferente, utilizando nuestros ojos. Al eliminar el movimiento físico y pedir que sólo observemos la arquitectura con la mirada nuestro pensamiento se esfuerza por comprender la relación interna entre las partes, descubriendo así que un edificio es muy similar a un cuerpo humano. Todo está relacionado y cada habitación, aún teniendo usos distintos, forma parte de la misma estructura.

El ejercicio se compone de dos partes:

1. Creación de una estructura que siga los pasos del paseo arquitectónico de Le Corbusier relacionando espacios a través de la mirada. Para ello utilizaremos cartulinas de diferentes colores que nos ayudarán a distinguir los distintos planos.

2. Construcción de un pequeño personaje que sirva de punto de partida para entender la historia y recorrer los espacios.

(continúa en el artículo)

_____________________________________________________________________________________________________________

Näkymä kävellessä

(…) arkkitehtuurikävelyllä on hyvin tärkeä merkitys, se on enemmän virtuaalista kuin todellista: Rakennuksen läpi liikkuessa on käytettävä avaruudellista mielikuvitusta (…) Le Corbusier

Rakennusten sisätila koostuu ovien ja ikkunoiden välityksellä toisiinsa yhteydessä olevista huoneista. Jos näiden ovien ja ikkunoiden aukkoja ei suljeta, vaan ne jätetään avoimiksi, voimme “kävellä omin silmin” niiden läpi ja tarkkailla jostain kiintopisteestä, mitä aukkojen toisella puolen näkyy.

Le Corbusier sanoo seuraavaa: “Arkkitehtuuria arvioidaan silmillä, jotka sen näkevät, päällä, joka sitä kiertää, ja jaloilla, jotka sillä kävelevät. Arkkitehtuuri ei ole samanaikainen, vaan peräkkäinen ilmiö, joka koostuu näytelmästä, jossa näytökset yhdistyvät toisiinsa ja seuraavat toisiaan ajassa ja tilassa samalla tavoin kuin musiikissa.”

Tämän harjoituksen tavoitteena on tehdä tarkempia havaintoja rakennuksen sisärakenteissa olevien osien välisestä suhteesta toisella tavoin, siis käyttämällä silmiämme. Jos jätämme pois fyysisen liikkeen ja pyydämme vain tarkkailemaan arkkitehtuuria katseellamme, ajatuksemme pyrkii ymmärtämään osien välistä sisäistä suhdetta, ja samalla havaitsemme, että rakennus on hyvin samankaltainen kuin ihmisen keho. Kaikki on suhteessa kaikkeen, ja vaikka huoneita käytetään eri tarkoituksiin, jokainen huone on osa samaa rakennetta.

Harjoituksessa on kaksi osaa:

1. Luodaan rakenne, jossa seurataan Le Corbusier’n arkkitehtuurikävelyn vaiheita ja yhdistetään tilat katseen välityksellä. Tätä tarkoitusta varten käytämme erivärisiä kartonkeja, joiden avulla erotamme pohjapiirrokset.

2. Sommitellaan pieni henkilöhahmo, joka toimii kiintopisteenä, jonka välityksellä ymmärrämme historiaa ja käymme läpi tiloja.

(jatkuu artikkeli)

_____________________________________________________________________________________________________________

Ikusmenarekin ibiltzen

(…) paseo arkitektonikoak garrantzi handia du, birtuala da erreala baino gehiago: irudimen espaziala erabili behar da eraikinean barrena gabiltzan bitartean (…) Le corbusier

Eraikinen barruan hainbat gela egoten dira, eta gelak ateen eta leihoen bidez lotzen dira elkarrekin. Ateak eta leihoak itxita ez badaude “geure begiekin ibil gaitezke” horietan barrena, eta puntu finko batetik ikus dezakegu zer dagoen ateen eta leihoen bestaldean.

Le Corbusier-en arabera, “Ikusten duten begiek, inguratzen duen buruak eta zeharkatzen duten zangoek epaitzen dute arkitektura. Arkitektura ez da fenomeno sinkronikoa, baizik eta hurrenez hurrengoa, ikuskizunez egindakoa; batzuk eta besteak lotzen dira eta elkarri jarraitzen diete denboran eta espazioan, musikan bezalaxe.”

Ariketa honen helburua da eraikin bateko barne egitura osatzen duten atalen arteko loturari arreta handiagoz begiratzea, modu desberdin batean, geure begiez. Mugimendu fisikoa kendu eta arkitekturari begiez bakarrik behatzeko eskatuko dugunez, eraikineko atalen arteko barne harremana ulertzen ahaleginduko da gure pentsamendua, eta, hala, eraikin batek giza gorputzaren antz handia duela ulertuko dugu. Guztia erlazionatuta dago, eta gela guztiak, erabilera desberdinak dituzten arren, egitura beraren parte dira.

Ariketak bi zati ditu:

1. Le Corbusier-en paseo arkitektonikoaren urratsei jarraituko dien egitura sortzea, espazioak begiradaren bidez erlazionatuta. Koloretako kartoi mehea erabiliko dugu, planoak bereizten lagunduko diguna.

2. Pertsonaia txiki bat sortzea, historia ulertzen eta espazioetan barrena ibiltzen lagunduko digun abiapuntua izan dadin.

(artikuluan jarraitzen du)

Advertisements