Art. 01: Roots, Raices, Juuret, Sustraiak

by maushaus

Talking about buildings, we often find similarities with humans.

We could say that a building breathes and grows, its materials get fatigued and relax. The buildings move and feed too.

The trees also grow, move and breathe imperceptibly to the human eye, they move vertically in an eternal struggle of opposites.
The roots and tops, balance year after year, growing up without getting lost underground.
The tree and the house disappear at a point of view, and there, foundations and roots perform their function of gravity.
At ground level, our architecture develops with light and shadows, and the top of
the trees, provides shelter with its branches and trunks to the animals.

The bigger our tree is, its roots goes deeper.
The higher the building, larger will be its foundations!

Talking about buildings, we usually think of them as inert beings, such as rocks or minerals. May be, but also let’s concern ourselves about the health and lives of our architectures, which they are more like living beings, than to the stones.

But how does a tree grow?

Watching how the branches grow, decreasing progressively their thickness, like veins, giving the overall shape of the tree, can give us the ability to understand something of the world in which we live.
If we understand how a tree grows, we can have the possibility, for example, of understand, how and why, the pipes of the building have to reduce its section, higher and higher, to drive the liquid to the top!

Think about it!

Buildings are in the city, as trees in the woods!

(continues in the educational content)

______________________________________________________________________________________________________________

Raices.

Al hablar de los edificios, solemos decir que hacen cosas similiares a las de los humanos. Podemos decir que los edificios respiran, se contraen o crecen, sus materiales se fatigan y se relajan. Los edificios se mueven y se alimentan.

Los árboles tambien crecen, se mueven y respiran imperceptiblemente al ojo humano, se mueven verticalmente, en una lucha eterna de contrarios. Las raices y las copas, se equilibran y reequilibran, año a año, al crecer sin perderse bajo tierra.
La casa y el árbol desaparecen en un punto de la vista, y ahí, enterrados, cimientos y raices realizan su función gravitatoria.
A ras de suelo, sin embargo, se desarrolla nuestra arquitectura, con la luz y las sombras. Mientras que los árboles con sus partes aéreas, las copas, proponen a los animales cobijo en  forma de ramas y troncos.

Cuanto más crezca nuestro árbol, más profundas serán sus raices. Cuanto más crezca nuestro edificio en altura, más extensos serán sus cimientos!

Al hablar de los edificios, solemos pensar que son seres inertes, como piedras o minerales. Tal vez, pero, preocupémonos tambien por la salud y la vida de nuestras arquitecturas, que proceden más como seres vivos, que como tales piedras.

Pero, ¿cómo crece un árbol?

Observar como crece un árbol bifurcándose, disminuyendo progresivamente el expesor de sus ramas, hasta convertirse en capilares que den la forma global de árbol, puede darnos la posibilidad de entender algo del mundo en que vivimos.
Entender al árbol, puede darnos la posibilidad, por ejemplo, de entender, por similitud, como y porqué se ramifican las tuberías de los edificios, disminuyendo su sección, en altura, para conducir los líquidos, hasta convertirse en los tubos más finos, allá a lo alto!

Piénsalo!

Puedan ser las arquitecturas al medio urbano, lo que los árboles al bosque!!

(continúa en el contenido educativo)

______________________________________________________________________________________________________________

Juuret .

Arkkitehtuurista keskustellessamme puhumme taloista ja kaupungeista usein ikään kuin elävistä olennoista. Sanomme, että kaupungit kasvavat, talot hengittävät, sisäänkäynnit kutsuvat luokseen ja rakenteet väsyvät tai jopa sairastuvat. Joskus näemme arkkitehtuurissa myös inhimillisiä luonteenpiiteitä. Talot saattavat vaikuttaa alakuloisilta tai iloisilta, ystävällisiltä tai vihamielisiltä, välinpitämättömiltä tai uteliailta.

Entä puut ja rakennukset – mitä yhteistä niillä on?

Vuosivuodelta puiden latvukset kurottavat ylemmäs ja ylemmäs juurten kaivautuessa puolestaan yhä syvemmälle maan uumeniin. Tehtävänjako on selvä. Vihreät kasvinosat tuottavat kaikille elintärkeää happea. Samalla valossa kylpevät lehvästöt tarjoavat suojaisan pesäpaikan monille eläimille ja luovat miellyttävää ympäristöä myös ihmisille. Juuret puolestaan imevät ravinteita ja elinvoimaa maasta ja auttavat puuta pysymään pystyssä tuulen riepotellessa sen maanpäällistä osaa.

Arkkitehtuurin yhtenä tärkeänä tehtävänä on auttaa ihmistä asuttamaan maapalloa. Talot ja kaupungit ovat ihmisten suojapaikkoja, elämän näyttämöitä ja koteja. Arkkitehtuurin sanotaan olevan myös valon ja varjon leikkiä. Yleensä miellämmekin arkkitehtuurina sen, mitä näemme ja koemme ympärillämme arjessa. Mutta, mitä tapahtuu silmiemme ulottumattomissa maan alla? Miten talot pysyvät pystyssä? Onko niilläkin juuret?

Silloin, kun talo on perustettu pilareilla kalliolle se näyttää seisovan omilla jaloillaan, niin kuin ihminen tai eläin. Yleensä talolla on kuitenkin perustukset, jotka ulottuvat pehmeän pintamaan peittämään kovaan maaperään asti. Tilanne on sama, kuin silloin kun hyppää vastasataneeseen lumikinokseen – uppoaa kunnes jalat ulottuvat maahan. Joskus kova maa on ulottumattomissa. Silloin maahan lyödään pitkiä paaluja, jotka levittäytyvät ja kaivautuvat syvälle maahan niin kuin puun juuret.

Mitä korkeampi puu, sitä syvemmät ja laajemmat juuret.
Mitä suurempi talo ja pehmeämpi maa, sitä syvemmälle ja laajemmalle perustukset ulottuvat.

Puu kasvaa oksien jakautuessa yhä uudelleen ja uudelleen alkuperäisiä ohuemmiksi oksiksi niin kauan, kun sen ylimmätkin oksat saavat vettä. Vesi kulkee puun sisällä pitkin johtokanavia, jotka ohenevat ylös oksien kärkiin ja yksittäisiin lehtiinkin matkatessaan. Sama periaate pätee rakennuksiin – mitä ylemmäs veden on noustava sitä ohuemmiksi putkien on muututtava.

Pidämme rakennuksia usein elottomina kappaleina, kuten kivet. Ehkä niin on, mutta parempi olisi pitää niitä elävinä ja kantaa huolta niiden hyvinvoinnista samalla lailla kuin puiden elinolosuhteista tai ihmisten terveydestä.

Taloista syntyy kokonaisia kaupunkeja ja puista metsiä – mitä yhteistä niillä mahtaisi olla?

(jatkuu opetuksellinen sisältö)

______________________________________________________________________________________________________________

Sustraiak.

Eraikinei buruz hitz egitean, gizakien antzeko gauzak egiten dituztela esan ohi dugu. Eraikinek arnasa hartzen dutela, uzkurtu egiten direla edo hazi egiten direla esan dezakegu, baita haien materialak nekatzen eta lasaitzen direla ere. Eraikinak mugitu eta elikatu egiten dira.

Zuhaitzak ere hazi eta mugitu egiten dira, baita arnasa hartu ere, giza begiak ezin hautemanezko eran; bertikalki mugitzen dira, aurkarien arteko etengabeko borrokan. Sustraiak eta adaburuak orekatu eta birrorekatu egiten dira, urtez urte, lurpean galdu gabe haztean.

Etxea eta zuhaitza puntu batean desagertzen dira bistatik, eta han, lurperatuta, zimenduek eta sustraiek beren grabitazio eginkizuna betetzen dute.

Hala ere, lurraren arrasean garatzen da gure arkitektura, argi-itzalekin. Zuhaitzek, ordea, aireko zatiekin, hots, adaburuekin, animaliei aterpea eskaintzen diete adarren eta enborren bidez.

Gure zuhaitza zenbat eta gehiago hazi, orduan eta sakonagoak izango dira haren sustraiak. Gure eraikina zenbat eta altuagoa izan, orduan eta zabalagoak izango dira haren zimenduak!

Eraikinei buruz aritzean, bizigabeak direla uste dugu, harrien edo mineralen antzera. Hala ere, kezka gaitezen gure arkitekturen osasunaz eta bizitzaz; harrien antzera baino, izaki bizidunen antzera jokatzen baitute.

Baina, nola hazten da zuhaitz bat?

Zuhaitz bat nola hazten den behatzeak bizi garen mundu honetako zer edo zer ulertzeko aukera eskaini diezaguke; hain zuzen, zuhaitza adarkatuz, adarren lodiera pixkanaka murriztuz eta kapilarrak bihurtuz hazten baita, zuhaitzari forma orokorra eman arte.

Zuhaitza ulertzeak bide ematen digu, adibidez, antzekotasuna kontuan hartuta, eraikinen hodiak nola eta zergatik adarkatzen diren ulertzeko; hodi horiei sekzioa murrizten zaie altueran, likidoak garraiatzeko, goi-goian hodi finagoak bihurtu arte!

Pentsa ezazu!

Arkitekturak hiriarekiko nolako, halakoak dira zuhaitzak basoarekiko!

(hezkuntza edukian jarraitzen du)