editorial “2013”

Aika and Maa II

Once upon a time there was a pirate, Aika, who did more slicing up than anyone else on the whole of the Inner Sea.

She was both tall and short. Her eyes were blue and her eyes were brown. She had blonde hair and chestnut hair. Aika was at the centre of the Great Battle.

With one hand she unsheathed Slicer, her sabre. With the other, she held the reins of Stubborn, her wild boat. They galloped between the living and the dead. The Great Battle had always existed and always would.

It is centuries since Stubborn lost her crew; the deck was ripped off by the hand of violence. Now they are wild creatures of the firmament.

Aika, alone, crouches down exhausted. Slicer, her sabre, weaves the Tale with two-handed blows.

Look.

Neither below nor above, neither in front nor behind, neither yesterday nor tomorrow. Everything is one. Everything is Aika. Her cheek, warm still, caresses the almond flower. Where is she?

The humming of the bee. “Aika!”… It’s her friend Maa. She’s at home.

——-

Jorge Raedó

Helsinki, 12.17.2012

_____________________________________________________________________

Aika y Maa II

Érase una vez Aika, la Pirata más Troceadora del Mar Interior.

Alta y baja, con los ojos azules y castaños, el pelo claro y oscuro, es el centro de la Gran Batalla.

Con una mano empuña el Sable Troceador. Con la otra mano embrida a Tozudo, su barco salvaje. Galopan entre vivos y muertos. La Gran Batalla siempre ha sido y será.

Hace siglos que Tozudo perdió la tripulación; la violencia la arrancó de cubierta. Ahora son las bestias del firmamento.

Aika sola, agotada, se acurruca. El Sable Troceador teje el Cuento a mandobles.

Mira.

Ni abajo ni arriba, ni delante ni detrás, ni ayer ni mañana. Todo es uno. Todo es Aika. Su mejilla roza cálida la flor del almendro. ¿Dónde está?

El zumbido de la abeja. “¡Aika!”… es su amigo Maa. Está en casa.

——-

Jorge Raedó

Helsinki, 17.12.2012

_____________________________________________________________________

Aika ja Maa II

Olipa kerran Aika, Sisämeren hurjin merirosvo.

Varreltaan pitkä mutta lyhyt, sini- mutta ruskeasilmäinen, vaalea- mutta tummatukkainen, Aika oli Suuren Taistelun sankaritar.

Käsi puristaa Silpovaa Sapelia. Toinen ohjaa Uppiniskaa, purtta villiä. Täyttä laukkaa joukossa elävien ja kuolleiden. Suurta Taistelua on aina käyty ja aina käydään.

Uppiniska menetti miehistönsä vuosisatoja sitten. Väkivallan voima syöksi miehet sen kannelta. Nyt he ovat petoja taivaan.

Aika yksinäinen, uupunut, käpertyy levolle. Silpova Sapeli iskee tarinaa kaksin käsin.

Katsohan.

Ei yllä eikä alla. Ei eessä eikä takana. Ei eilen eikä huomenna. Kaikki on yhtä. Kaikki on Aikaa. Hänen lämpöinen poskensa sipaisee mantelipuun kukkaa. Missä hän on? Mehiläisen surina. “Aika!”… se on Maa, hänen ystävänsä. Hän on kotona.

——-

Jorge Raedó

Helsinki, 12.17.2012

_____________________________________________________________________

Aika eta Maa II

Bazen behin Aika izeneko pirata, Barneko Itsasoko zatikatzailerik handiena.

Garaia bezain txikia, begi urdin zein marroiduna eta ile argi zein ilunekoa; bera da Gudu Handiaren erdigunea.

Esku batean Sable Zatikatzailea darama. Bestearekin, berriz, Setati bridatzen du, bere itsasontzi basatia. Lauhazka dabiltza, bizien eta hilen artean. Beti izan da eta beti izango da Gudu Handia.

Mendeak dira Setatik bere eskifaia galdu zuela; indarkeriak eraman zuen itsasontzi bizkarretik. Izarrarteko piztiak dira orain.

Aika, bakar-bakarrik, lehertuta dago, erabat uzkurtuta. Sable Zatikatzaileak ezpatakadaka bilbatu du Ipuina.

Begira, begira…

Ez azpian, ez gainean; ez aurrean, ezta atzean ere; ez atzo, ez bihar. Dena da bat. Dena da Aika. Bere masail epelak arbendolondoaren lorea ferekatzen du. Non dago?

Erlearen burrunba. “Aika!”… bere adiskide Maa da. Etxean dago.

——-

Jorge Raedó

Helsinki, 12.17.2012

Advertisements